Muistoissamme elävät

Ystävästä luopuminen on kaikkein vaikkein hetki, joka lemmikinomistajan eteen tulee. Se voi tulla yllättäin, se voi tulla odotetusti, se voi tulla suunnitellusti, mutta se on aina yhtä musertava. Se, että lemmikkejä on useampia, ei tee surun taakasta keveämpää kantaa. Jokainen eläin on oma ainutlaatuinen yksilönsä. Sillä on persoona, henki ja olemus, jota koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ei ole ollut tai tule olemaan kenelläkään. Se on korvaamaton.

Jokainen eläin on rakas perheenjäsen ja mukanaan se vie itsensä kokoisen palan omistajan sydämestä. Suru kuitenkin muuttaa muotoaan ja ajan mittaan mittaamattoman ikävän korvaavat muistot yhteisistä hetkistä: hassut, hauskat, onnelliset muistot. Ilo siitä, että hetken sai kulkea yhdessä matkaa.

Tämän sivun linkeissä on oma sivunsa edesmenneille aikuisiän lemmikeilleni. Yhtälailla sytytän mielessäni kynttilän lapsuuteni ja nuoruuteni lemmikeille: kissoille, koiralle, hamstereille, rotille, hiirille, marsulle, kaneille, taistelukaloille ja undulaateille. Ne kaikki ovat olemassaolollaan muovanneet minua siksi ihmiseksi, joka olen nyt ja jokaista niistä rakastin paljon.  

Taas valo viiltää taivaanrantaa,

se päivän yöstä erottaa.

Willa - Donatrix Sinfonie Velvet 

Linkki sateenkaarisilta-animaatioon