Harrastuksestani

Kissoja minulla on ollut pikkutytöstä saakka. Kiinnostus rotukissoja kohtaan virisi 90-luvun alussa. Lainasin kirjastosta kissakirjoja ja luin niitä puolisolleni ääneen. Rotukirjosta mieluisimmalta alkoi nopeasti tuntua itämainen pitkäkarva, silloiselta nimitykseltään javaneesi. Balineesi oli suosikkilistalla vahvana kakkosena. Pitkällisen taivuttelun jälkeen sain siipalta luvan kissanpennun hankkimiseen ja niimpä soitin Auli Ojennukselle, jonka sijoitusnaaraalla oli pentue Tammisaaressa.

Arcticats-tuulipentueesta (s. 97) oli määrä tulla minulle sijoitukseen sininen javaneesityttö, Arcticats Taifun, vaan empä sitä katsomaan lähtiessäni arvannutkaan, kuinka tulenpalavasti rakastuisin sen ruskeatabbynaamioiseen, säihkyvän safiirinsinisilmäiseen balineesisiskoon, Arcticats Siroccoon! Arvaahan tuon, kuinka siinä kävi: yhden kissan sijasta kotimme kaunistui kahdella.

Kisuleistamme Nuppu oli prinsessainen, "katsokaa ja ihailkaa minua"-tyyppinen huumaavan kaunis ja viileän sulokas blondiini, kun taas Taika oli raikulimpi Peppi Pitkätossutyyppinen säheltäjä ja alati ahnas ruokakupin tyhjentäjä, leipävaras. Molempien suhteen minulla oli suunnitelmia niin näyttely-, kuin kasvatusrintamallakin, vaan kun elämäntilanteeni muuttui, jouduin priorisoimaan harrastuksiani ja priorisoinnissa koirankoulutus ylitti kissamissikilpailut. Kun myös Aulilla oli edessään uusia haasteita muilla kentillä, Taika ja Nuppu jäivät "vain" lemmikeiksi.

Surun päivä meille koitti Pyhäinpäivänaattona 2000, kun Nuppu-rakkaamme otettiin meiltä pois aivan liian varhain, se menehtyi väärin hoidettuun suolitukokseen. Uuden kissakaverin, pienenpienen punahopean abessinialaispennun, Taika sai seuraavana vuonna ystäväni Paula Viljakaisen kissalasta. Udun Silver Apricot Hestia (Hestia) ei kuitenkaan koskaan tottunut koiriimme ja stressaajalle oli pitkällisen yrittämisen jälkeen viisainta hakea uusi koti. Koti löytyikin Hyvinkäältä, kaverin kaverin, Monica Hanssonin luota. Yhteenhitsautunutta kissaduoa ei vain tuossa vaiheessa enää hennonnut erottaa toisistaan ja niin Hyvinkäälle lähti myös Taika. Vaikka oli tiedossa, että vielä tavataan, olivat jäähyväiset ja niiden jälkeiset päivät vaikeita ja itku tuli monesti vielä pitkänkin ajan päästä. Kissaton koti on mauton, sanotaan ja niin se kyllä olikin. 

Kun minulle pari vuotta myöhemmin tarjoutui tilaisuus ostaa Taikan ja Nupun siskontyttärentyttärentyttärenpoika, Icatian Aku Djinn, valkoinen siamilaisvarianttikolli, en tarvinnut pitkääkään harkinta-aikaa. Lisää Akusta voit lukea sen omalta sivulta. 

Kuva foreign whitesta Summer Fey Foovay.